SOTAHARJOITUS MAAKUNTAKOMPPANIALLE - PIRKANMAAN MPK RY NÄYTTI VOIMAANSA
Pirkanmaan MPK ry näytti voimaansa ja kykynsä järjestäessään Puolustusvoimien tilaaman vapaaehtoisen kertausharjoituksen komppanian suuruiselle joukolle ajalla 09- 11.10.2009 Niinisalossa. Kohderyhmänä oli peruskoulutettava todellinen sota- ajan kokoonpano eli Pirkanmaan maakuntakomppania.
Näin ollen en kaartanutkaan vanhan tavan perjantaina kohti kotia töistä perjantaina vaan auton nokka suuntasikin kohti Satakuntaa ja Niinisalon Tykistöprikaatia. Hieman aiemminkin jo tutuksi tullutta varuskuntaa, jossa siis reserviläisen asepalvelusurani saisi syksyistä jatkoa. Koska maakuntakomppanialle on jaettuna varusteet kotiin, nopeutuu joukon palvelukseen asettaminen oleellisesti. Joukon johtajat saapuivat paikalle klo 17.00 ja muut klo 18.00. Klo 19.00 olimme jo aseet ja joukkuekohtaiset tavarat kuitattuna alkupuhuttelussa. MPK Pirkanmaan piiripäällikkö Seppo Korkeila ja evl Mustonen kertoivat ovat terveisensä tavoitteensa taistelijoille. Seppo Korkeila painotti, että tämä MPK ry organisoima harjoituskonsepti komppanian kokoiselle sotajoukolle on laatuaan tiettävästi ensimmäinen ja on vaatinut runsaasti suunnittelutyötä ja etukäteisvalmisteluita jo ennen harjoitusta. Suomalainen reserviläisen osaaminen ja taito ovat tärkeitä, koska kantahenkilökuntaa riittää vain hyvin - hyvin pienelle osalle perustettavista joukoista. Joukkojen pitää siis tarvittaessa kouluttaa itse itsensä. Tässä siis palanen isompi puitekehystä toiminnalle. Tässä harjoituksessa oli pääpaino jo joukkueiden ja ryhmien kouluttautumisen ohella myös koko komppanian toiminnan harjoitteleminen.
Harjoituksen johtaja vänr res Mikko Turusen johdolla käytiin läpi nopeasti harjoituksen kulku ja tavoitteet, sekä aloitettiin harjoitus RK 2 yöammunnalla. Vääpeli Ilpo Komulainen esitteli turvallisuussuunnitelman ja kävi läpi turvaohjeet sekä pimeäammunnan kulun. Siirryttiin varusteineen kuorma-autoilla ampumaradalle jossa kohdistettiin yötähtäimet ampuen 6+4 kpl kohdistuksia. Koska käytössä oli valojuovia hyödynnettiin osalla taistelijapareittain tähystystä osumakuvion selville saamiseksi. Minulla oli varmaan etutähtäimet aivan vinossa, sillä ekalla satsilla sain tauluun vain kaksi osumaa. Pyssy vei kahden taulun väliin. Otinkin yli puolisen metriä korjausta oikealle. Sen jälkeen alkoi taulussa olla reikiä - Kymmenen laukauksen kilpasarja ammuttiin valopistooliammuksen antamassa valossa, joka siirsi osumakuviota minulla vastaavasti alaspäin. Tämä pimeäammunta oli vaativa, jossa varmasti riitti haastetta kaikille. Majoittautumiseen siirryimme keskiyöllä, jolloin ruokailimme. Minulla energiatasot olivat laskeneet, sillä olin syönyt edellisen aterian klo 11 aikoihin töissä ja minun on harmikseni myönnettävä, että jaloissa painoi vielä viime sunnuntain Pirkan hölkkäkin. No ei se mitään, vireystila hieman tuossa laski, mutta kuitenkaan nälkäisenä ei tarvinnut mennä yön tukikohtapalvelukseen klo 01.30. Mainittakoon, että komppanian yksi erikoisosasto suoritti yöaikana maastotiedustelua, yöpyenkin taivasalla. Kuutamo oli komea ja tähtitaivaalta loisti Otava ja Pohjantähti. Pohjankankaalla oltiin ja ilmassa oli Karijoeltakin tuttu viima ja arviolta -4C säätila piti mielen virkeänä.
Herätys olikin armeijan tapaan klo 06.00 ja alkoi lauantain palvelus. Kun siviilistä siirtyy sotilaaksi, kestää tämä prosessi aina hiukan aikaa, sanoisin että iltapäivällä lauantaina oli porukka tai ainakin alle kirjoittautunut päässyt sinuksi sisässä olevan metsäsissinsä kanssa, ja metsätaidot palautuneet mieleen. - Suomalaisella sotilaalla on melkoinen etu, hän tuntee itsensä sinuksi luonnossa ja osaa kulkea sekä kuulostella sen enempää meteliä pitämättä. Tämän vaistonvaraisen luontomme olemme varmaankin perineet esi- isiltämme geenien kautta ja eihän se varusmies koulutuskaan ole siihen huonoa pohjaa aikoinaan antanut.
Lauantaina kukin joukko sai rastikoulutusta tehtäviinsä MPK:n asiantuntijoilta. Johtajat suorittivat mastotiedustelua tällä aikaa. Rastikoulu aiheet olivat kohteensuojaustoimenpiteet kohteen ottamisessa haltuun, ylil res Tapani Huhtala kävi meille läpi voimankäytön säännöksiä Suomen laissa. Tämä aihepiiri tuntui kiinnostavat, sen verran tuo lainsäädäntö on elänyt ja suhtautuminen nykyään on huomattavasti tiukempaa kuin takavuosina. Vuoden reserviläinen sotilasmestari Raimo Ojala koulutti uudehkoa partioradio LV141:n, erikoisryhmät komppaniasta saivat toimiinsa erikoiskoulutusta, joista mainittakoon tulenjohto ja lääkintämiehet. Rastikoulutuksesta siirryttiin Vuorenmaan alueelle huoltokeskukseen, jossa toiminta alkoi kulunvalvontapaikkojen perustamisella ja alueen eristämisellä sekä vartioinnilla. Tulenjohto alkoi suorittaa maalien laadintaa ja asianmukaisia toimenpiteitä tulituen varmistamiseksi. Viestiyhteydet rakentaminen eri kohteilta komentokeskukseen alkoi.
Itse olin mukana kiertovartiossa heijarissa, sekä kohteen suojaamisessa parivartiossa ja kulunvalvonnassa. Yöllä n klo 22 alkoi tapahtua 3J parivartiota häirittiin vihollisen toimesta, valoraketteja ammuttiin taivaalle, vihollinen häiritsi ja koetteli linjoja myös 2J kohdalla. IJ: n kohdalla oli rauhallista. Noin tunnin kuluttua tästä kuului satunnaista tulitaistelua jo useasta suunnasta komppanian alueelta, ja tarkkaa taistelun kokonaiskuvaa oli rivimiehen mahdoton saada selville. Check- point eli autotarkastuspisteellä alkoi tapahtua naapurissamme ja arvelimme kaartaako joku vastavoima alueellemme. Näin tapahtuikin noin puolen tunnin päästä, kun kers res Luomahaaran ja Kämäräisen kiertovartio onnistui yllättämään vihollisen sivusuunnasta iskien. Vihollisjoukko oli kulkenut puhuen ja onnistuneen edellisen iskun voimantunnossa suoraan parivartiomme ansaan. Partiomme päästi vihollisen kärjen vain kymmenen metrin päähän ja ampui valopanoksen ja vihollinen joutui lyömään maihin, sekä nopeasti perääntymään. Muut joukkueet saivat useita vankeja. Myönnettäköön tasapuolisuuden nimissä yksi vihollisen parivartio pääsi kuitenkin näissä yökahakoissa melko nerokkaasti pimeän turvin aivan huoltokeskuksen nurkille.
Vihollisuudet kuitenkin lopetettiin sunnuntaina klo 00.00 aikoihin välirauhalla, syynä PV voimassa oleva turvaohje riittävästä levosta kertausharjoituksissa ennen kotiuttamista. Sota alkoi kuitenkin uudestaan heti aamuherätyksen jälkeen 05.30.
Luomahaaran kanssa olimme peltoaukean parivartiossa, kun vihollinen iski tukikohtaamme ilmasta käsin noin kuuden aikaan aamulla. Tuota räjähdysten täyttämää näytelmää pimeässä katselimme samalla kun kuulostelimme yrittääkö vihollinen tulla meidän suunnastamme. Arvasimme, että edellisen yön vihollisen kosketusten otto, tarkoittaa vakavampaa iskua jatkossa. Vihollinen tulikin mutta ei meidän lohkollamme ja yritti läpi tukikohtaan. Vihollisuudet tukikohdan alueella lopetettiin noin klo 10. Vastaosastona oli meillä Niinisalon varuskunnan varusmiehiä sekä MPK:n reserviläississejä. Meillä reserviläisillä alkoi purku, aseiden palautus ja huoltotoimet. 20km Moottorimarssi kohti varuskuntaa alkoi. Klo 12.35 1J luovutti aseensa asevarastolle ja klo 12.44 sotilaspalokunnan tiloissa luovuimme ensin joukkuekohtaiset ja sitten muut taisteluvarusteemme sekä ruokailimme. Klo 14.30 joukot olivat käyneet peseytyneet ja alkoi loppukahvitilaisuus ja sotilaspassit lyötiin käteemme. Harjoitus oli kaikella tapaa mielestäni onnistunut ja vahva näyttö reserviläisten osaamisesta. Aikatauluissa pysyttiin hyvin ja homma näytti olevan hanskassa niin paljon kuin se mielestäni kohtuudella sodassa voi olla. Komppanian päällikkö kapteeni Maja lausui päätesanat. "Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon uudelleen - on hieno kuulua tällaiseen porukkaan."
Veikko Kuumola Lempäälä