PIRKANMAAN MAAKUNTAKOMPPANIA TALVISOTAHARJOITUKSESSA PIRKKALASSA JA SANTAHAMINASSA V. 2008
Pirkanmaan Maakuntakomppania osallistui työviikon mittaiseen kertausharjoitukseen joulukuussa 2008 Kaartin Jääkärirykmentissä Santahaminassa ja Satakunnan Lennostossa Pirkkalassa. Maakuntakomppanian koulutus on edennyt vaiheeseen jossa harjoiteltiin joukkuetason taistelutoimintaa komppanian puitteissa, painopisteenä yksittäisen taistelijan kouluttaminen. Pirkanmaan aluetoimiston majuri Veli Rajala kantoi tällä kertaa päävastuun viikon koulutusohjelmasta ja kokonaiskoordinoinnista.
Maanantaina en päräyttänytkään siis töihin Tampellaan, vaan pistin Nokian vedenjakokeikalla kuitatut valtion kamppeet niskaan ja ilmoittauduin Pirkkalan lennostoon yhtenä komppanian sotilaana. Postissa tulleessa KH- käskyssä oli präntättynä tehtävänimike Tstläh elikkä taistelulähetti. Tuota postissa tullutta tehtävää en pitänyt ollenkaan pahana hommana - vaikken ole ko. alan kouluja käynytkään. Sen verran on tässä tullut viestihommia, suunnistusta ja sellaista harrasteltua. Epäilen, että alkaako tämä lähetinvirka olla jo sukuvika, kun isäukko oli talvisodan 1939/40 Metsäpirtissä ja Taipaleenjoella moottoripyörä-lähetti, kunnes hänen moottoripyöränsä oli harmiksi väärään aikaan huollossa ja menetettiin naapureille, jonka jälkeen komennus tuli jatkosodassa jääkärijoukkueen ryhmyriksi.
Lääkärintarkastuksen ja paperitöiden jälkeen Pirkkalassa kuitattiin aseet ja kohdistettiin ne. Sitten juostiin Cooperin testi Pirkkahallissa. Testin kehitti tohtori Cooper 1968 Yhdysvaltain armeijalle sotilaiden maksimikestävyyden mittaamiseksi. Tavoitteekseni otin yrityksen koettaa parantaa vuoden takaista testitulostani 2910m. Olin valmistautunut huolellisesti fysiikka testeihin syksyn aikana lenkkeilyn lisäksi tekemällä viikonloppuisin kahdeksana päivänä hankintahakkuita Karijoella. Onnistuinkin Cooperin tuloksen parantamisessa - tosin ei ihan mennyt kolme tonnia rikki. Sain hieman vetoapua 2J johtaja ltn Laurilalta, joka oli lyönyt kavereidensa kanssa kahvit vetoa, että lyö niiden tuloksen. Yritin sinnitellä alun Laurilan kyydissä, mutta ei voinut mitään - siihen vauhtiin kerta kaikkiaan ei näillä eväillä ollut mitään asiaa. Laurila vetikin komeesti liki 3300m- joka on 35v sarjalaiselta erinomainen tulos. Cooperin testiä seurasi lihaskuntotesti. Olin onnekas kun huomasin alkaa seurata sivusta kuinka kersantti Tunturi teki minuutissa uskomattoman tuntuiset 78 etunojapunnerrusta, se jäikin porukan etunojapunnerruksen kärkitulokseksi. Jottei tule väärää kuvaa, tulostaso vaihteli eri lajeissa tyydyttävästä kiitettävään ja kaikkea siltä väliltä, jokainen yritti parhaansa ja enempäähän ei voida taistelijaltakaan vaatia.
Testien jälkeen tapahtui siirtyminen illalla kohti Santahaminaa ja tukikohdan perustaminen pimeässä. Muistuipa minulle porukalla telttapaikkaa valittaessa mieleen partiossa oppimani laulu: "Kun Pölhö leirin pystyttää, niin samapa on tuo jos vaikka leirin paikaksi on sattunutkin suo ja leiri silloin tietysti on takapajuinen, on siivoton ja vetinen ja pahanhajuinen…." Pimeässä metsässä valitsemamme paikka osoittautui sangen erinomaiseksi, vaikka muualla maastossa oli isoja lammikoita leirimme pysyi kuivana - joka on sangen tärkeä joukon taistelukyvyn ylläpitämisen elintärkeä ehto.
Yöunet jäivät melko vähiin kun siirryttiin harjoituksen toiseen päivään. Kipinässä meni nopeasti tunti tiistaiyöllä 01.00- 02.00 muistellessa menneitä. Seuraavana aamuna kapteeni Pakarinen- meille monelle jo tuttu mies, voisi rohkeasti jopa sanoa Mr. Maakuntajoukko- oli meitä vastassa kouluttamassa Kohteensuojausta rennon vaativaan tyyliinsä. Paikat olivat monella aika jumissa noiden fysiikkatestien jälkeen tiistaina, mutta lohdutin porukkaa, että vasta kolmas päivä testistä on se pahin, jolloin tulee kolotukset, sillä kroppa elpyy ainakin minulla sillä tavoin maksimirasituksista. Me verryteltiin joukkueessa Pakarisen aloitteesta päivän päätteeksi harjoittelemalla kepeesti lähipuolustusasemiin menoa, ja se muuten auttoi pahimpien maitohappojen poistossa. Illalla oli iltahartaustilaisuus, jossa kerrottiin mm. ristiäistilaisuudesta ja nimenantamiseen liittyvästä symboliikasta ja ristimisen tärkeydestä sekä elämän kristillisistä perusasioista isänmaassamme.
Mainittakoon, että alueella oli muitakin joukkoja sotaharjoituksessa samana aikana ja kenraali Siiki tiettävästi tutustui harjoitukseen.
Suoritimme keskiviikon vastaisena yöllä suorittamassa tien liikenteen valvontaa alueella Check- pointilla klo 23- 24. Olin tulenjohtopaikalla, kun huomasin etuoikealla sivustalla hiipparin klo 23.40, jonka pysäytin huutamalla "SEIS PUOLUSTUSVOIMAT- MILLÄ ASIALLA LIIKUTTE!" Kun huomasin, että kaverin kädessä oli jotain huusin lisää "KÄDET YLÖS!". Siinä vaiheessa kerroin kavereille, että olkaa tarkkana, sen kädessä on jotain. Alik Jalokinos veti siinä vaiheessa liikkuvat taakse, joka ihmeesti sai vipinää tuohon hiipparin käsien ylösvientiprosessiin. Kyseessä oli PV: n edustajan Check - point kulunvalvontapisteen tarkistus.
Keskiviikkona oli asekäsittelykoulutusta PV: n Kaartin jääkärien ja Parolannummen asiantuntijoiden toimesta. Tuo Parolannummen ampumaupseerin pohtivatyylinen asekäsittely- ja ammuntakoulutus sai meidän ryhmältä 10+ pisteet, vaikkei me sitä siinä kehdattu puheeksi kouluttajalle ottaakaan.
Torstaina mentiin sitten jo lujaa ja täysillä koko porukan voimalla. Suoritettiin koko komppanian hyökkäys asutuskeskukseen. Testit ja koulutukset vaativat veronsa ja energiatasot menivät alas. Torstai oli henkilökohtaisesti raskain osuus viikosta. Sitä edeltävä yönä olin kipinässä klo 03-04 ja heräsin viideltä. Kyllä tetsaaminen työstä käy! Yötä vasten siirto tuli takaisin Pirkkalaan, jossa oli vuorossa joukkuekohtaisia testejä mm. Virka-aputehtävärasti sekä yöammunta. Yöammunnassa oli lisähaasteena pimeys ja aikaraja. Valojuovia oli mukava ampua ja katsellakin pimeätä taivasta vasten. Se oli tulitusta se.
Ammuntakoulutuksesta harjoituksen osalta voidaan todeta, että kovien laukausten määrä tässä harjoituksessa ylittää takavuosina minun varusmiespalveluksen kokoajassa ampumien kovien laukausten määrän. Olen hieman ylpeä siitä, joukkueemme pärjäsi hyvin erityisesti ampumisessa.
1 Joukkueemme sai parhaan tuloksen yöampumisessa ja parhaat pisteet tulenjohtorastilta. Ylil Uusitalon johdolla koordinaatit ja etäisyyden arvioitiin erinomaisesti. Ei jotain niin hyvää kuin huonoakin, huonoimmat pisteet tulivat kirjallisesta tehtävästä pistooliampumaradalta.
Maakuntakomppanian palattua Pirkkalaan täyteltiin sitoutumissopimus, jota sitten porukalla pitkään ruodittiin, pohdittiin, käänneltiin ja väänneltiin. On luonnollista, että maakuntakomppaniaan kuuluminen ei ole ihan yhden sotaharjoituksen juttu, vaan koulutus ja sen suunnittelu vaatii aikaa ja halua uhrata jokaiselle kallista vapaa aikaa maanpuolustuksen hyväksi. Täyttämällä tämän herrasmiessopimuksen saa sitten siihen sijoitettu sotilas oikeuden neuloa neuvotulle paikalle maastopukuun Maakuntakomppania.
Loppupuheessaan harjoituksen johtaja everstiluutnantti Mustonen totesi, että tämä Pirkanmaan Maakuntakomppania on todellinen sodan ajan joukko. Joukon tavoitetaso alkaa tässä käytännössä nyt valjeta meille. Tämä joukko on reserviläistä koottu nopeaan toimintaan kykenevä joukko, soveltuen tarvittaessa myös pyydettäessä virka- aputehtäviin. Everstiluutnantti Mustonen totesi, että myös ETYJ kokouksen tehtävissä Helsingissä oli Maakuntajoukkoja tässä kuussa. Harjoituksen lopuksi lähtökahvilla palkittiin joka joukkueesta yksi taistelija.
Kiitokset kuuluvat itsensä likoon laittaneille kaikille kouluttajille sekä eri yhteistyötahoille mm MPKY. Joukko alkaa nyt selkeästi hitsautua yhteen. Suomiäiti tarjosi ilmastonlämpiämisen vuoksi tyypilliset sohjoloskaiset ja kosteat puitteet sota-harjoitukselle. Koko viikon ajan päätöspäivää lukuun ottamatta taivaalta tuli vettä eri sen olomuodoissa. Mutta kuten komppanianpäällikkö Maja osuvasti päätöspuheessaan läsnäolijoille kiteyttikin " Valitettavasti sota ei säätä katso, mutta hyvin on mennyt!". Huolto pelasi kokoajan erittäin hyvin. Yksittäisen taistelijan taidot selviytyä Suomen vaihtelevista säistä palautuivat harjoituksessa kaikille mieleen.
Kapteeni Maja totesi kotiutettaessa ennen sotilaspassien jakoa, että on hienoa kuulua tällaiseen porukkaan! Lisään tuohon pohojalaisittain notta "Se on sellaasta!"
Veikko Kuumola, Lempäälä